Sisustussuunnittelijan portfolio on usein ensimmäinen kunnon kosketus siihen, miten suunnittelija ajattelee ja millaisia tiloja hän saa aikaan. Portfolion arviointi kertoo kuitenkin paljon enemmän kuin sen, onko kuvissa kauniita huoneita. Kun portfoliota osaa lukea oikein, näkee, sopiiko suunnittelijan tapa työskennellä omaan kotiin, budjettiin ja tyyliin. Tämä artikkeli on tarkoitettu kotitalouksille, remontoijille ja yritystilojen kalustajille, jotka haluavat välttää tilanteen, jossa valmis sisustussuunnitelma näyttää enemmän suunnittelijalta kuin tilaajalta.
Mitä sisustussuunnittelijan portfolio oikeasti kertoo
Portfolio on valikoima. Suunnittelija näyttää siinä ne kohteet, joista on ylpein ja jotka edustavat sitä työtä, jota hän haluaa tehdä lisää. Siksi portfolio kertoo yhtä paljon suunnittelijan tavoitteista kuin hänen osaamisestaan.
Kokenut tilaaja katsoo ensin kohteiden kirjoa. Onko mukana sekä pieniä kerrostaloasuntoja että omakotitaloja? Löytyykö keittiösuunnittelua, kylpyhuonesuunnittelua tai yritystilan sisustusta, vai pelkkiä olohuoneita? Jos kaikki kuvat ovat uudiskohteista Helsingin ydinkeskustasta, suunnittelijalla ei välttämättä ole kokemusta 1930-luvun funktionalistisesta kerrostalosta Turussa tai hirsimökistä Kuusamossa.
Toinen olennainen asia on se, näkyykö portfoliossa vain lopputulos vai myös prosessi. Moodboardit, pohjapiirustukset, materiaalivalinnat ja ennen–jälkeen-kuvat kertovat, miten suunnittelija on päätynyt ratkaisuihinsa. Pelkät stailatut valokuvat eivät kerro, kuinka hyvin tila toimii arjessa.
Portfolion arviointi askel askeleelta
Ammattilainen ei selaa portfoliota pelkän fiiliksen varassa vaan käy sen läpi tietyssä järjestyksessä. Seuraava runko auttaa vertaamaan useampaa suunnittelijaa samoilla kriteereillä:
1. Kohdetyypit: löytyykö omaa kohdettasi muistuttavia tiloja, kuten saman ikäisiä taloja tai samankokoisia asuntoja?
2. Tyylien vaihtelu: onko kohteissa erilaisia sisustustyylejä vai toistuuko sama ilme kaikkialla?
3. Budjettitaso: näkyykö kuvissa vain designklassikoita vai myös edullisempia ratkaisuja, kierrätettyjä huonekaluja ja asiakkaan omia kalusteita?
4. Ratkaisujen toimivuus: onko säilytys, valaistussuunnittelu ja kulkureitit mietitty, vai ovatko tilat lähinnä kuvauksia varten lavastettuja?
5. Prosessin näkyvyys: löytyykö luonnoksia, 3D-visualisointeja tai sisustuspiirustuksia?
Kun kriteerit on käyty läpi, kannattaa listata 2-3 kohdetta, jotka muistuttavat eniten omaa tilannetta, ja kysyä niistä tarkemmin ensimmäisessä yhteydenotossa. Laajempi opas suunnittelijan löytämiseen on artikkelissa sisustussuunnittelijan valinta.
Tyylin sopivuus – suunnittelijan käsiala vai tilaajan koti
Jokaisella suunnittelijalla on oma käsialansa. Toinen suosii skandinaavista sisustusta vaaleine puupintoineen ja Artekin kalusteineen, toinen rakentaa mieluummin tummasävyisiä, teollisuustyyliin nojaavia tiloja, joissa betoni ja musta metalli hallitsevat. Vahva käsiala ei ole ongelma, kunhan se on sama kuin tilaajan oma suunta.
Tyypillinen tilanne: perhe ostaa Tampereelta 1950-luvun rintamamiestalon ja haluaa säilyttää talon hengen – peiliovet, lankkulattiat ja vanhat ikkunat. Portfoliossa vakuuttanut suunnittelija on kuitenkin tehnyt lähinnä moderneja kaupunkikoteja, joissa minimalismi ja yhtenäiset harmaat pinnat toistuvat. Lopputuloksena voi olla suunnitelma, joka on sinänsä laadukas, mutta joka pyyhkii talosta juuri sen, minkä takia perhe sen osti.
Tärkein kysymys ei siis ole ”onko tämä kaunista?” vaan ”voisinko kuvitella asuvani tässä?” Jos vastaus on epävarma usean kohteen kohdalla, suunnittelija ei välttämättä ole oikea valinta, vaikka työn laatu olisi korkea.
Rajatapauksiakin on. Joskus tilaaja haluaa nimenomaan, että suunnittelija vie häntä uuteen suuntaan. Silloin vahva ja oman tyylin ulkopuolinen käsiala voi olla etu. Lisäksi yritystilan sisustuksessa ja ravintolasisustuksessa ratkaisee brändi eikä henkilökohtainen maku, joten portfoliosta kannattaa etsiä näyttöä siitä, että suunnittelija on osannut tuoda eri yritysten identiteetit esiin tilassa.
Myytti: hyvän suunnittelijan kohteet näyttävät aina samalta
Yleinen ajatus on, että tunnistettava tyyli kertoo ammattitaidosta. Osittain näin on, mutta kodin sisustuksessa monipuolisuus kertoo usein vielä enemmän. Suunnittelija, jonka portfoliossa on rinnakkain boheemi boho-olohuone, klassinen jugend-asunto ja rustiikkinen mökki, on todennäköisesti tottunut kuuntelemaan asiakasta eikä toistamaan omaa makuaan.
Moni ajattelee myös, että sisustussuunnittelija on vain varakkaille. Palvelun laajuus on kuitenkin säädettävissä: tuntikonsultointi maksaa tyypillisesti 80-150 €/h, ja 1-3 tunnin käynnillä saa jo suuntaviivat värisuunnitteluun ja kalustevalintoihin. Koko huoneen sisustussuunnitelma maksaa yleensä 500-1 500 €, ja koko kodin suunnittelu projektinjohtoineen 3 000-15 000 € laajuudesta riippuen. Portfoliosta kannattaa siis etsiä myös pienempiä toimeksiantoja, jos oma budjetti on maltillinen.
Yleisimmät virheet portfoliota arvioitaessa
Kuvien laadun sekoittaminen suunnittelun laatuun. Ammattivalokuvaaja ja stailaus saavat keskinkertaisenkin tilan näyttämään upealta. Kysy, kuka kuvat on ottanut ja onko tila kuvattu asiakkaan arjessa vai juuri ennen luovutusta.
Huomion kiinnittäminen pelkkiin tuotteisiin. Marimekon tekstiilit, Iittalan lasit tai Vaarniin tuolit eivät ole suunnittelijan ansiota vaan valintoja. Arvioi mieluummin sitä, miten kokonaisuus, mittasuhteet ja valaistus toimivat yhdessä.
Asiakkaan osuuden unohtaminen. Sama suunnittelija voi tehdä hyvin erilaisia kohteita sen mukaan, kuinka vahvasti asiakas on ohjannut työtä. Kysy suoraan, mitkä ratkaisut lähtivät suunnittelijalta ja mitkä tilaajalta.
Mitä tarkistaa portfolion lisäksi
Sisustussuunnittelija ei ole Suomessa suojattu ammattinimike, toisin kuin arkkitehti. Alalla toimii ihmisiä hyvin erilaisilla koulutustaustoilla, joten pelkkä portfolio ei riitä. Kysy koulutuksesta – esimerkiksi Muotoiluinstituutti Lahdessa, Aalto-yliopisto tai ammattikorkeakoulujen sisustussuunnittelukoulutus – ja mahdollisesta Sisustussuunnittelijat SI ry:n jäsenyydestä, joka on merkki sitoutumisesta alan laatukriteereihin. Lisää pätevyyden arvioinnista löytyy artikkelista suunnittelijan koulutus ja sertifiointi.
Pyydä aina kirjallinen tarjous ja sovi projektin laajuudesta, aikataulusta ja hinnasta selkeästi ennen työn aloittamista. Pelkkä suunnittelutyö ei oikeuta kotitalousvähennykseen; vähennyksen saa vain kotona tehtävästä asennus- ja kunnostustyöstä.
Muista myös, ettei sisustussuunnittelija tee rakennemuutoksia. Kantavien seinien poistot, LVI-muutokset ja sähkötyöt vaativat rakenne- ja LVI-suunnittelijan sekä ammattitaitoisen rakentajan arvion. Jos portfoliossa näkyy laajoja pohjaratkaisun muutoksia, kysy, kuka niistä on vastannut.
UKK
Montako kohdetta portfoliossa pitäisi olla?
Määrää tärkeämpää on relevanssi. 8-15 hyvin dokumentoitua kohdetta kertoo enemmän kuin 50 yksittäistä kuvaa. Aloittavalla suunnittelijalla voi olla vähemmän kohteita, jolloin koulutus ja opiskelutyöt korvaavat osan näytöistä.
Mitä teen, jos portfoliossa ei ole omaa tyyliäni muistuttavia kohteita?
Tuo ensimmäiseen tapaamiseen omat inspiraatiokuvasi ja kysy, miten suunnittelija lähestyisi niitä. Lyhyt moodboard tai tunnin konsultaatio paljastaa nopeasti, ymmärtääkö hän tavoitteesi.
Voiko suunnittelijalta pyytää asiakasreferenssejä?
Voi, ja se kannattaa. Asiakkaan kertomus yhteistyön sujumisesta, aikataulussa pysymisestä ja budjetin hallinnasta täydentää sitä, mitä kuvista ei näe.
Portfolio on keskustelun alku, ei päätös
Hyvä portfolion arviointi yhdistää kolme asiaa: kohteiden samankaltaisuuden omaan tilaan, tyylin sopivuuden omaan arkeen ja näytön siitä, että suunnittelija osaa kuunnella asiakasta. Valitse 2-3 suunnittelijaa, joiden töissä voit kuvitella itsesi asumaan, ja kysy heiltä konkreettisesti prosessista, hinnoittelusta ja asiakkaan roolista. Lopullinen valinta tehdään keskustelussa, mutta portfolio auttaa karsimaan ne vaihtoehdot, jotka eivät olisi sopineet alun perinkään.